Lensbaby-objektiivi kokeilussa jääkiekossa

Jääkiekon valo on toisenlainen kuin studiossa tai ulkona. Hallin kirkkaat valaisimet jättävät kentän nurkkiin ja jäähän syviä varjoja, kun taas valolähteiden kohdat voivat ylikuormata kameran mittarin. Siksi rinkikuvan onnistuminen alkaa valon luonteen ymmärtämisestä ennalta.

Kokeilun tavoitteena oli nähdä, kuinka Lensbaby-perheen objektiivit muuttavat jääkiekon nopeutta, väritunnelmaa ja arjen hetkiä. Mukaan tuli myös ajatus siitä, sopiuko unenomaisen näköinen optiikki urheilun kuvalliseen kieleen vai jääkö se aikuisen kuvauksen tunnustettavuuden ulkopuolelle.

Ennen valoisaa ottelua

Kamera ja objektiivit kannattaa ottaa käyttöön jo jäähytyshallissa. Silloin akut latautuvat, muistiin tulee valolukitus ja kylmä kamerarunko ehtii pysyä sisällä laukussa. Ennen ottelua tarkistin myös, ettei joukkueen tai toimittajien kuvaaminen aiheuta epämukavaa tunnelmaa katsomoissa.

Lensbaby ei toimi samalla tavalla kuin tavallinen zoomo-objektiivi. Joustavan optisen rakenneosan sisältävässä mallissa terävä alue voidaan siirtää valitsemalle etäisyydelle. Kamera täytyy tarkentaa itse, ja aukon koko vaikuttaa siihen, kuinka laaja alue pysyy ymmärrettävänä.

Ihmissilmän tapa nähdä kenttä

Ihminen ei näe jääkiekkoa koko laajuudessaan yhtä terävänä. Tarkkailu siirtyy nopeasti kiekosta pelaajiin, valosta liikkeeseen ja jäästä katsomoon. Kuvan on seuraavaa kuvaajaa varten löydettävä tämä jatkuva tarkkailun vaihe ilman, että aineet muuttuvat pelkillä kuvan leikkauksilla epäselviksi.

Läheltä kuvatussa laukauksessa Lensbaby sai helposti liian pienen tarkausalueen. Kauempi kuva tuntui paremmalta, koska jää, pelaajat ja kaukalo muodostivat yhtenäisen syvyyssuunnan. Kompositiossa kiekon jättäminen liikkumatilan puolelle ohjasi katseen tulevaan suuntaan, kun ta vastakkainen ratkaisu toi kentän reunat ja kiekon liike samalla näytöllä yhteen.

Liike pyörii kuvassa

Väkeä ja kiekkoa kuvattiin aluksi noin 1/500 sekunnin suljinajalla. Valoisa jää mahdollisti myös korkeat ISO-arvot, joten kuvien kohina ei ollut ainoa huomio kelpää. Tärkeintä oli seurata tarkalla pisteellä pelaajaa, koska automaattitarkennus ei joustavalla optiikossa toimi luotettavasti.

Panoraamista kokeillessa suljinaikaa pidennettiin noin 1/40 sekuntiin. Kiekko ja pelaajat jäivät osittain liikkeeseen, jää taas sai teräviä viivoja. Kun kameralla seurattiin samaa pelaajaa koko suljinkauden ajan, kuva ei ollut enää sotkuinen yritys vaan tietoinen tapa tallentaa nopeutta.

Rinkin käytännön pullonkaulu

Pieni kamerarunko, muutama akku ja kevyt prime-objektiivi olivat tässä yhteydessä järkeviä. Vaihtuvat kuvakulmat ja pelaajien eri etäisyydet tekevät zoomista mukavan, mutta nopea kentällä tapahtuva kuvankäsittely suosiin lyhyttä vaihtoa. Lensbaby kulutti vähän tilaa, vaikka sen vaikutelma oli erilainen kuin minkään tavallisen kuvan.

Kalterit, jää ja kostea ilma asettavat omat vaatimuksensa. Linssi puhdistettiin ennen ja jälkeen ottelun, eikä kameraa pidetty turhaan auki lämpimässä hallissa. Kylmästä lämpimään siirrettäessä laite suljettiin ensin pussiin, jotta ilma voisi lämpöytyä hitaasti. Hyvä kuvanhallinta jatkuu heti kuvaustapahtuman jälkeen.

Pehmeät ja värikkäät jäljet

Lensbabyn tunnetuin piirre on tässä kohteessa hyödyllinen. Kun tarkausalue jätettiin pieneksi, pelaajien kasvot erottuivat usein terävästi, kun ta kiekko ja laukaus jäivät värilliseksi viiveeksi. Kuvan reunoille syntyi joskus pyörteitä, jotka muistuttivat jään pinnasta ja pelaajien kulumista koko ottelun aikana.

Kuvalliseen viitekenttään kuuluu Tshepangin valokuvasivusto, jota voi käyttää omien rinkikuvien tunnelmalliseen vertailuun. Yhteinen kiinnostus valoon näkyy eri kohteissa: hallissa se on kirkas ja tekninen, kun ta arjen kuvassa se saattaa löytyä huomaamatta ikkunasta, huoneen kulmasta tai liikkuessa kodin läpi.

Fysiikka ulkona työstä

Lääketieteen fysiikan parissa työskentelyni on opettanut tarkkailemaan valon kulkua linssistä kuvatasolle. Siellä kiinnostavat kenttävääri, terävyysalue, vääristymät ja pieniä yksityiskohtia koskevat vaatimukset. Rinkivalossa samaa tietämystä voi kokeilla vapaammin, ilman että kuvan tekniset virheet muuttaisivat hoitoon liittyvää tulkintaa.

Lensbaby muistuttaa, kuinka suuri ero on kuvan tunnistettavuuden ja täydellisen optisen tarkkuuden välillä. Pelikuvassa vinjetti, pehmeys ja väriräiski saavat toimia sävyksin. Lääketieteellisessä kuvantamisessa ne eivät korvaisi mittaustarkkuutta. Työ ja harrastus jakavat saman uteliaisuuden valon käyttäytymiseen, mutta niiden tarkoitus asettaa tarkkuudelle erilaiset rajat.

Kuvasarja rinkimatkan jälkeen

Parhaiksi kuviksi valikoituu lopulta sekä tarkkoja pelihetkiä että sivuja, joissa laukaus on muuttunut kiekkoviiveeksi. Muut kuvat jäivät väärin rajatuiksi tai liian laajalta tarkalta alueeltaan silti, että ne toimivat muistona kokeilusta. Jokainen kuva kertoo jotain erilaisesta ratkaisusta, eikä yhtä aikaa tarvinnut löytää kaikkea yhdestä kuvasta.

Lopputuloksena oli pieni mutta vaihteleva sarja, jossa rinkivalon kirkkaus, kuvan pyöreä tarkausalue ja ihmisten liike kulkivat rinnakkain. Lensbaby ei tehnyt kuvista perinteisempää urheilukuvausta, mutta se pakotti pysähtymään ja huomaamaan yksityiskohdat, jotka normaalissa kuvauksessa jäisivät taustalle. Juuri tämä erilainen tapa katsoa ottelua teki kokeilusta arvokkaan.